tiistai 22. huhtikuuta 2014

Valmisteluja ja vierailu kaupalla


Pääsiäinen tuli ja meni. Kaikki hyvät suunnitelmat talon remontoinnista saimme ikävä kyllä jättää sikseen, koska täällä on pidetty sairastupaa. Nyt kaikki ovat onneksi jälleen terveitä! Kävimme tänään siis allekirjoittamassa viimeisiä papereita tulevaa kauppaa varten. Meidän tietojemme mukaan enää yksi ainoa paperi on tekemättä, ja se on lopullinen kauppakirja jolla ostamme kaupan nykyisen varaston. Se paperi kirjoitetaan käsittääkseni vasta sitten 4.5. kun vanha kauppias tekee inventaarion. 



Papereita allekirjoittamassa. Onneksi myös lapsille löytyy puuhaa! Jos sekä minun että miehen pitää olla yhtaikaa jossain, niin lähes aina meillä on myös lapset mukana.



Kävimme tänään myös kaupalla (siis ihan pian se on MEIDÄN kauppa, jee!) juttelemassa tulevista asioista. Kahvilapöydässä myös syötiin eväät ja juotiin mehut. Aikuiset saivat kahvit (ja hyvää kahvia oli!), ja mies herkutteli älyttömän herkullisen näköisellä päällystetyllä munkilla. Sen verran nopeasti se katosi hänen lautaseltaan, että taisi myös maistua älyttömän herkulliselta... En ehtinyt ottaa siitä edes valokuvaa.

Tankkaustauon jälkeen lapset eivät enää pysyneet nahoissaan joten menimme läheiseen leikkipuistoon leikkimään. Sieltähän löytyi vaikka mitä! Nuuskamuikkusen silta, merirosvolaiva, keinuja, pomppulauta, kiipeilytelineitä, liukumäki, huvimaja, leluja ja hiekkalaatikko. Hienosti löytyi tekemistä 1- ja 4-vuotiaille.





Nuuskamuikkusen sillalla. Tarvitseeko mainita, että meidän perheessä on Muumi-fani?


Leikkipuistosta menimme vielä takaisin kaupan pihalle juoksentelemaan ja kaupan sisälle sopimaan nykyisten työntekijöiden kanssa meidän ensimmäisen viikon työvuoroista. Hui, miten paljon kaikkea uutta meidän pitää oppia nopeasti! Tilaukset, kassa, postipalvelut, apteekkikaapin käyttö, ja mitä kaikkea muuta, äääk! No, moni muu on oppinut sen ennen meitä, joten mekin varmasti opimme! Enää alle kaksi viikkoa niin kauppa on meidän!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kuinka kaikki sitten kävi?

Miten pääsimme tähän pisteeseen, että kahden viikon ja kahden päivän kuluttua avaamme oman kyläkaupan? No paljon aikaa, ajokilometrejä ja paperityötä se ainakin on vaatinut. Jos omaa pääomaa olisi ihan hurjan paljon, niin vähemmillä paperitöillä olisi selvitty. Nyt kun piti hakea rahoitusta kahdelta taholta ja siihen päälle vielä starttirahaa, niin muutama lomake on täytetty. Vaikka välillä olo on ollut turhautunut, niin kaikki vaiva on kannattanut, koska pian meillä on oma kauppa! Jossa on kaiken lisäksi pieni kahvilanurkkaus!



Minä ja Neiti-yksi-vee täyttämässä hakemuspapereita



Ensimmäisenä laitettiin yritys pystyyn. Koska meitä on kaksi henkilöä, jotka ovat yhtä paljon tekemisissä kaupan pyörittämisessä, emme perustaneet toiminimeä vaan avoimen yhtiön. Yhtiösopimuksen allekirjoittaminen oli vähemmän juhlava tapahtuma. Olisihan siinä voinut kuplivan korkata, mutta koska olimme hurjan väsyneitä ja juuri menossa nukkumaan, niin kirjoitimme, tulostimme ja allekirjoitimme sopimuksen, jolla yhtiömme syntyi. Samalla piti täyttää lomake netissä ja maksaa kaupparekisterin rekisteröintimaksu 225 euroa (jep, elämä on).


Yhtiösopimus


Samalla lomakkeella sai ilmoittaa yrityksensä erilaisiin rekistereihin, eli muun muassa ennakkoperintärekisteriin. Tässäkin asiassa tarvittiin vähän perehtymistä, jotta tiesi mihin rekistereihin yhtiö piti ilmoittaa. Pitkät hiljaiset yötunnit on siis käytetty lukien yrityksen perustamisen oppaita. Päivisin tässä talossa on vaikea keskittyä mihinkään vähänkään ajatustyötä vaativaan, koska keskeytyksistä pitää huolen nuo 1- ja 4-vuotiaat villikot.

Rahoitus-papereiden lisäksi on pitänyt hankkia erilaisia lupia. Kaupassamme myydään alkoholia ja tupakkaa. Alkoholilupaa varten piti olla kaupan pohjapiirros, johon oli merkitty myynti-, varastointi ja kassapisteet. Alkoholilupahakemukseen piti lisäksi liittää erilaisia todistuksia, muun muassa ote yrityssaneeraus- ja konkurssireksteristä, todistus siitä, että emme ole holhouksenalaisia, kaupparekisteriote, yhtiösopimus, selvitys elintarvikevalikoimasta, ja mitähän muuta vielä...? Kaikki piti toimittaa aluehallintovirastoon, ja luvan käsittelyaika on 1-2 kuukautta.

Alkoholiluvan hakemisen takia emme pääse avaamaan kauppaa heti toukokuun alusta, vaan toiminta siirtyy meidän nimiimme vasta maanantaina 5.5.2014. Rekisteriotteiden saaminen kesti vähän kauemmin kuin luulimme, ja kun kaikki piti sitten vielä postittaa eteenpäin, niin näinhän siinä kävi. Kaikki tahot ovat kyllä olleet hyvin yhteistyöhaluisia ja avuliaita ja sovitut aikataulut ovat pitäneet. Eli vaikka yrityksen perustaminen Suomessa vaatiikin paljon paperityötä ja viranomaislupia, niin kaikki toimii kuitenkin kuten pitää ja kuten sovittu on.

Kun rahoitus ja luvat ovat kunnossa, pitää vielä sopia yhteistyöstä tavarantoimittajien kanssa. Ja tietenkin tehdä sopimus siitä, että meistä tulee Tarmo-lähikauppiaita! Sen jälkeen voikin sitten alkaa jännätä sitä, että kuinka jouhevasti kauppiaan vaihdos sujuu... Ehtiikö kauppa tyhjetä kaikesta tavarasta ja meidän pitää tilata hurjat määrät kaikkea heti ensimmäisellä viikolla, vai ovatko hyllyt aivan täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta?




Tarmo-lähikauppa. Pian se on meidän!


Niin ja tietenkin se yksi pikku juttu. Muutto. Nykyisen kodin ja uuden kodin välillä on 130 km. Vanha koti on 120 neliöinen omakotitalo omalla pihalla ja 60 neliöisellä autotallilla. Uusi koti on vuokrakaksio.

Täydellinen katastrofi vai mahdollisuus karsia turhat tavarat pois? Kerron sitten... 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kohti seikkailua!

Kaikki on ihan hyvin, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Elämä on mukavaa ja kaikki rullaa omalla painollaan, mutta silti kaipaa jotain... muuta. Mikään ei ole suoranaisesti pielessä, mutta jokin on vinossa. Jonkinlainen muutos tarvitaan, mutta millainen ja mihin suuntaan?

Vähän seikkailua... 

Mutta koko perheelle sopivaa seikkailua. Kaipuu jonnekin... uuteen. Emme ehkä kuitenkaan voi pakata paria rinkkaa ja lähteä maailmanympärimatkalle koko konkkaronkan voimin. Mutta olisi ihana saada uusia kokemuksia ja nähdä uusia maisemia.

Mikä siis neuvoksi?




Viime talvi meni tätä pohdiskellessa. Vastaus saapui  radiohaastattelun muodossa. Mies kuuli radiosta, että Mustasaaren saaristoon etsitään uutta kyläkauppiasta. Edellinen kauppias on aikeissa lopettaa ja kyläyhteisö toivoisi kovasti, että jostain löytyisi jatkaja. 

Google sauhuamaan: missä se on, millaista siellä on... Ooh! Se on noin lähellä isompaa kaupunkia (Vaasaa), ja ooh! miten kaunista siellä on! Punamultaisia venevajoja, kaislaa ja kuohuvaa merta! Mahtavaa! Upeat maisemat, Unescon maailmanperintökohde, vaelluspolkuja, saaristolaiselämää. Sinne!

Mutta miten kyläkauppiaaksi oikein pääsee? Ja entäs tämä elämä, joka meillä on jo täällä? Kaksi lasta, kolme koiraa, omakotitalo, vakituiset työpaikat? Ystävät, perhe, turvaverkot? Lasten ystävät, tutut leikkipaikat? Siis kaikki tuttu ja turvallinen...?


Vähän seikkailua...

Joskus vain on pakko uskaltaa hypätä vaikka maa jalkojen alla ei välttämättä olekaan aivan tasaista. Sisällä kasvava kaipuu ei anna rauhaa. Täytyy kerätä rohkeutta jotta voi tavoitella unelmiaan. Täytyy uskaltaa mennä kohti uutta, toisenlaista elämää. Kohti seikkailua!

Raippaluodon silta