Kuinka kaikki sitten kävi?

Miten pääsimme tähän pisteeseen, että kahden viikon ja kahden päivän kuluttua avaamme oman kyläkaupan? No paljon aikaa, ajokilometrejä ja paperityötä se ainakin on vaatinut. Jos omaa pääomaa olisi ihan hurjan paljon, niin vähemmillä paperitöillä olisi selvitty. Nyt kun piti hakea rahoitusta kahdelta taholta ja siihen päälle vielä starttirahaa, niin muutama lomake on täytetty. Vaikka välillä olo on ollut turhautunut, niin kaikki vaiva on kannattanut, koska pian meillä on oma kauppa! Jossa on kaiken lisäksi pieni kahvilanurkkaus!

Minä ja Neiti-yksi-vee täyttämässä hakemuspapereita

Ensimmäisenä laitettiin yritys pystyyn. Koska meitä on kaksi henkilöä, jotka ovat yhtä paljon tekemisissä kaupan pyörittämisessä, emme perustaneet toiminimeä vaan avoimen yhtiön. Yhtiösopimuksen allekirjoittaminen oli vähemmän juhlava tapahtuma. Olisihan siinä voinut kuplivan korkata, mutta koska olimme hurjan väsyneitä ja juuri menossa nukkumaan, niin kirjoitimme, tulostimme ja allekirjoitimme sopimuksen, jolla yhtiömme syntyi. Samalla piti täyttää lomake netissä ja maksaa kaupparekisterin rekisteröintimaksu 225 euroa (jep, elämä on).

Yhtiösopimus

Samalla lomakkeella sai ilmoittaa yrityksensä erilaisiin rekistereihin, eli muun muassa ennakkoperintärekisteriin. Tässäkin asiassa tarvittiin vähän perehtymistä, jotta tiesi mihin rekistereihin yhtiö piti ilmoittaa. Pitkät hiljaiset yötunnit on siis käytetty lukien yrityksen perustamisen oppaita. Päivisin tässä talossa on vaikea keskittyä mihinkään vähänkään ajatustyötä vaativaan, koska keskeytyksistä pitää huolen nuo 1- ja 4-vuotiaat villikot.

Rahoitus-papereiden lisäksi on pitänyt hankkia erilaisia lupia. Kaupassamme myydään alkoholia ja tupakkaa. Alkoholilupaa varten piti olla kaupan pohjapiirros, johon oli merkitty myynti-, varastointi ja kassapisteet. Alkoholilupahakemukseen piti lisäksi liittää erilaisia todistuksia, muun muassa ote yrityssaneeraus- ja konkurssireksteristä, todistus siitä, että emme ole holhouksenalaisia, kaupparekisteriote, yhtiösopimus, selvitys elintarvikevalikoimasta, ja mitähän muuta vielä...? Kaikki piti toimittaa aluehallintovirastoon, ja luvan käsittelyaika on 1-2 kuukautta.

Alkoholiluvan hakemisen takia emme pääse avaamaan kauppaa heti toukokuun alusta, vaan toiminta siirtyy meidän nimiimme vasta maanantaina 5.5.2014. Rekisteriotteiden saaminen kesti vähän kauemmin kuin luulimme, ja kun kaikki piti sitten vielä postittaa eteenpäin, niin näinhän siinä kävi. Kaikki tahot ovat kyllä olleet hyvin yhteistyöhaluisia ja avuliaita ja sovitut aikataulut ovat pitäneet. Eli vaikka yrityksen perustaminen Suomessa vaatiikin paljon paperityötä ja viranomaislupia, niin kaikki toimii kuitenkin kuten pitää ja kuten sovittu on.

Kun rahoitus ja luvat ovat kunnossa, pitää vielä sopia yhteistyöstä tavarantoimittajien kanssa. Ja tietenkin tehdä sopimus siitä, että meistä tulee Tarmo-lähikauppiaita! Sen jälkeen voikin sitten alkaa jännätä sitä, että kuinka jouhevasti kauppiaan vaihdos sujuu... Ehtiikö kauppa tyhjetä kaikesta tavarasta ja meidän pitää tilata hurjat määrät kaikkea heti ensimmäisellä viikolla, vai ovatko hyllyt aivan täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta?

Tarmo-lähikauppa. Pian se on meidän!

Niin ja tietenkin se yksi pikku juttu. Muutto. Nykyisen kodin ja uuden kodin välillä on 130 km. Vanha koti on 120 neliöinen omakotitalo omalla pihalla ja 60 neliöisellä autotallilla. Uusi koti on vuokrakaksio.

Täydellinen katastrofi vai mahdollisuus karsia turhat tavarat pois? Kerron sitten...