Merivesi nousi taivaalle?

Tiedättehän sen tilanteen kun kaikki ei aina mene ihan niin kuin suunnittelee? Ja mitä pitemmällä tähtäimellä suunnitelmia tekee, sitä isommaksi kasvaa kaikenlaisten muuttujien vaikutus suunnitelmaan. Kaikki ei siis aina mene niin kuin Strömsössä, mutta silti saattaa olla ihan kivaa...

Tämän perheen toinen aikuinen on suht innokas kalamies. Ja kun on oma yritys, voi yhdistää huvin ja hyödyn. (Meiltä vois siis ostaa myös kalastustarvikkeita, täältä: Björköby Predator Fishing.) Ja ensimmäinen ikään kuin testikalastustapaaminen kalakavereiden kanssa oli sovittu helatorstaille. 

Aikataulujen yhteensovittaminen on sen verran vaativaa puuhaa, että sovituista reissuista pidetään kiinni, vaikka lähtökohdat eivät olisi kovinkaan suotuisat. Sinnikkäitä miehiä!

Mehän asumme täällä Merenkurkun maailmanperintöalueella (Suomen ainoa luontokohde UNESCO:n maailmanperintöluettelossa!). Syy, miksi tämä alue on maailmanperintökohde, on maankohoaminen. Täällä se  ilmiö on hyvin helppo nähdä, koska maa kohoaa niin nopeasti ja rannikko on matalaa.

Toinen asia, joka täällä vaikuttaa siihen, kuinka paljon maata näkyy, on tuuliolosuhteet. Ilmiö on laajempikin, mutta lyhykäisyydessään (ja mutkat suoriksi -tyylillä ilmaistuna) pohjoistuuli tyhjentää Perämeren ja Merenkun. Ja kun tuulee pohjoisesta useamman päivän putkeen, niin päästään sellaiseen lukemaan kuin -60. Eli merenpinta on kuusikymmentä senttimetriä tavanomaista alempana.

Kun matalasta vedestä napsaistaan kuusikymmentä senttimetriä, lisätään kova pohjoistuuli päälle, niin eihän siellä merellä mitään tungosta ollut... Ei ihmisten eikä kalojen suhteen. Hienosti miehet kuitenkin olivat päivän merellä uistimia uittamassa. Ja grillasivat kunnon pihvit meripäivän päätteeksi!

Nyt meidän (onko sopivaa sanoa näin 3,5 viikon asumisen jälkeen että meidän?) kaunis saaremme on kietoutunut sumuun. Kaikki se vesi jota eilen kaivattiin merellä tuntuu tänään olevan ilmassa. 

Sumu nappaa kaiken syleilyynsä

Vieläkin on vähän vaikea uskoa, että me asumme näin kauniissa paikassa. Ja nyt lämpimänä vuodenaikana on upeaa seurata luonnonvoimia ympärillä. Tuuli yltyy täällä monesti hurjaksi! Katsotaan millaista täällä on syys- ja talvimyrskyjen aikaan...

3 viikkoa

Nyt olemme olleet kauppiaita tasan kolme viikkoa! Aamulla meidän oli tarkoitus käydä kävelemässä Bodvattnetin kävelykierros (http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/vaellusreitit/). Mittari näytti kuitenkin plus kahdeksaa ja tuuli pauhasi niin hurjasti että teimme vain pienen lenkin omassa kylässä. Ja kyllähän täälläkin riittää ihmeteltävää.

Onko kyseessä Merenkurkun alueella tapahtuva maankohoaminen, kenties? ;)

Kauppa on sunnuntaisin auki vain neljä tuntia, joten ehdimme hienosti siivoilla ja järjestellä kaupalla ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Kahvilapöydät ja tavarahyllyt vaihtelivat paikkoja. Jatkossa näemme, oliko muutos käytännöllisempään vai epäkäytännöllisempään suuntaan. Ainakin tila on nyt paljon avarampi ja valoisampi. Myös tuotteet ovat paremmin näkyvillä, joten eiköhän muutos ihan hyvään suuntaan mennyt.

Koko perhe osallistuu siivous- ja järjestelytalkoisiin. Vedellä läträäinen on aina kivaa!

Tervetuloa käymään ja kertomaan mielipide!

Svedjehamnissa

Olemme asuneet täällä jo melkein kolme viikkoa, mutta vasta tänään ehdimme käydä koko porukalla lähellä sijaitsevassa Svedjehamnin satamassa. Oli aika laskea vene vesille, ja tänään oli lyhyt työpäivä joten pääsimme kaikki mukaan. Veneen vesille lasku sujui vanhoilta tekijöiltä mallikkaasti. Minä en olisi osannut peruuttaa venetraileria alas ramppia pitkin ja kääntää ja vääntää, mutta onneksi muut osaavat.

Venevajan vierustalla Svedjehamnissa

Ja voi hurja kuinka siellä on kaunista! Tai siis täällä, koko saaristossa. Svedjehamnissa on pitkät rivit sympaattisia venevajoja, kesäkahvila Salteriet, Strand Gummanin pieni puoti, merta, lokkeja, tuulen suhinaa kaislikossa. Minä olen niin myyty!

Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta mistä sen alkavan näin...

On upeaa saada elää tällaista seikkailua näin kauniissa paikassa. Meidät on otettu ihanasti vastaan ja toivotettu lämpimästi tervetulleiksi. Saattaa olla, että talvi on saaristossa pitkä, mutta niin on kyllä kesäkin!

Aloilleen asettumista

No olihan se muutto aikamoinen show. Lapset olivat kipeitä vuorotellen, toinen ennen muuttopäivää ja toinen muuttopäivän jälkeen. Kenenkään ei siis kuitenkaan onneksi tarvinnut istua autossa kuumeisena. Mutta huh huh. Onneksi se on ohi! Ja onneksi meillä on ihania perheenjäseniä ja ystäviä! Minä olen hoitanut sairaita lapsia kun rakkaat ihmiset ympärillä ovat pakanneet meidän tavaramme, muuttaneet ne uuteen kotiin ja hoitaneet siivous- ja remonttihommia. Iso, iso, iso kiitos ja sylillinen ruusuja kaikille teille!

Olemme olleet täällä uudessa kodissa ja uudessä ympäristössä nyt kaksi viikkoa. Ja vastaanotto on ollut mahtava! Kylä on idyllinen ja kyläläiset ihania. Hyppy tuntemattomaan kannatti. Täällä taitaa olla aikalailla kaikki mitä me tarvitsemme nyt. 

Voikukkia poimimassa kylänraitilla

Ja entäs se muutto isommasta asunnosta pienempään? Katastrofi vai mahdollisuus hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta? No, vähän ehkä molempia, mutta ehdottomasti mahdollisuus! Välillä on ollut katastrofin aineksia ilmassa, kun puhtaita vaatteita ei ole löytynyt täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Kävimme sitten kaupasta ostamassa lisää. Ja nyt on pyykkikonekin vihdoin toiminnassa, joten puhtaita vaatteita tulee kuin liukuhihnalta.

Vielä on paljon pahvilaatikoita purkamatta. Mutta silti tämä on KOTI. Täällä on ihmisen hyvä olla.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Huomenna on uusi, ihana päivä! Ja blogipäivityksiä tulee jatkossa kyllä hieman tiuhempaan. Arki alkaa asettua niin on enemmän aikaa.

Yritän noudattaa neuvoa, jonka luin pari viikkoa sitten jostain: Kiiruhda hitaasti.