maanantai 19. toukokuuta 2014

Aloilleen asettumista

No olihan se muutto aikamoinen show. Lapset olivat kipeitä vuorotellen, toinen ennen muuttopäivää ja toinen muuttopäivän jälkeen. Kenenkään ei siis kuitenkaan onneksi tarvinnut istua autossa kuumeisena. Mutta huh huh. Onneksi se on ohi! Ja onneksi meillä on ihania perheenjäseniä ja ystäviä! Minä olen hoitanut sairaita lapsia kun rakkaat ihmiset ympärillä ovat pakanneet meidän tavaramme, muuttaneet ne uuteen kotiin ja hoitaneet siivous- ja remonttihommia. Iso, iso, iso kiitos ja sylillinen ruusuja kaikille teille!

Olemme olleet täällä uudessa kodissa ja uudessä ympäristössä nyt kaksi viikkoa. Ja vastaanotto on ollut mahtava! Kylä on idyllinen ja kyläläiset ihania. Hyppy tuntemattomaan kannatti. Täällä taitaa olla aikalailla kaikki mitä me tarvitsemme nyt. 



Voikukkia poimimassa kylänraitilla

Ja entäs se muutto isommasta asunnosta pienempään? Katastrofi vai mahdollisuus hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta? No, vähän ehkä molempia, mutta ehdottomasti mahdollisuus! Välillä on ollut katastrofin aineksia ilmassa, kun puhtaita vaatteita ei ole löytynyt täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Kävimme sitten kaupasta ostamassa lisää. Ja nyt on pyykkikonekin vihdoin toiminnassa, joten puhtaita vaatteita tulee kuin liukuhihnalta.

Vielä on paljon pahvilaatikoita purkamatta. Mutta silti tämä on KOTI. Täällä on ihmisen hyvä olla.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Huomenna on uusi, ihana päivä! Ja blogipäivityksiä tulee jatkossa kyllä hieman tiuhempaan. Arki alkaa asettua niin on enemmän aikaa.

Yritän noudattaa neuvoa, jonka luin pari viikkoa sitten jostain: Kiiruhda hitaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrohan.