Kesä! Pian täällä! Ainakin kalenterin mukaan jos nyt ei ihan niin lämmintä olekaan. Suuri joukko lapsukaisia ja aikuisia kirmaa kesälautumille tämän viikonlopun aikana. Minullakin alkoi kesäloma sieltä palkkatyöstä. Kaupalla alkaa puolestaan vuoden kiireisin aika. Tätä varten sitä on kerätty voimia koko pitkä talvi.
Oliko se nyt niin pitkä? No ei. Eihän tässä ole kuin ehtinyt vetäistä kerran henkeä ennen kuin ollaan taas kesässä. Ensimmäinen vuosi yrittäjänä on ohi. Vauhdilla se menikin. Monta kertaa on tullut toivottua lisää tunteja vuorokauteen. Kiire on mennyt niin mahdottomiin mittoihin että siitä ei ole otettu stressiä enää 11 kuukauteen.
Saaristolaisuus on siis sisäistetty. Tai ainakin aloitettu ja yritetty. Villikkolapsemme kirmaavat onnellisina pitkin maita ja mantuja. Koko perhe viihtyy merellä, säässä kuin säässä, purjehtien, soutaen ja dieselmoottorin puksutusta kuunnellen. Jottei turhaa vapaa-aikaa kertyisi, ovat perheen aikuiset ryhtyneet myös ammattikalastajiksi. Mikäs tässä kalastellessa mahtavissa kalavesissä.
Vuorokauden tunnit jaetaan sen mukaan mitä milloinkin pitää tehdä. Aina ei voi miettiä sitä että mitä sitä mieluiten tekisi. Joskus pitää vain kääriä hihat ja hoitaa hommat. Mieli vetää merille, mutta välillä pitää olla maissakin. Ja onhan niitä kalastuskamppeita hyvä välillä kuivatellakin.
Ja jos sitä ei koko ajan kalasta niin voihan sitä välillä vähän vaikka soutaakin. Vaikka Ruotsiin. Saas nähdä kuinka tänä vuonna käy. Viime vuonna Postisoutu peruttiin kovan tuulen takia. Tänä vuonna olisi kiva päästä matkaan. Olen saanut kunnian olla mukana soutamassa kylän omaa venettä. Viikko juhannuksen jälkeen olisi siis tarkoitus käväistä lomalla Ruotsin puolella.
Siihen asti sitä voi vaikkapa tuuletella varpaita. Nauttia auringosta, sateesta ja tuulesta. Tavata ihania ihmisiä, syödä jäätelöä, elää tätä elämää.
 |
