perjantai 29. joulukuuta 2017

Uusi elämä vol 362

No kuinkas sitten kävikään? Saaristo vaihtui kaupungiksi. Pieni kaksio kyläkaupan yläkerrassa vaihtui parvekkeelliseksi neljäksi huoneeksi ja keittiöksi. Kaikennielevä yksityisyrittäjyys vaihtui antoisaksi työksi lasten parissa. Aviomies vaihtui tyttöystäväksi. Se mikä pysyi samana kaikessa tässä muutoksessa on se kaikkein tärkein - lapseni.

Sitä yrittää löytää onnen. Etsii ja etsii. Unohtuu arjen kiireeseen. Suorittaa sitä elämää jonka on itse itselleen luonut. Sitten tapahtuu jotain joka muuttaa kaiken. Itsestä johtumattomasta syystä kaikki vanha katoaa. Yrittää silti jatkaa eteenpäin. Lupaa itselleen ja muille että yrittää parhaansa. Kunnes huomaa että ehkä kaiken tämän oli pakko tapahtua jotta se oikea onni löytyisi.

Oikea onni kävelee sisään hiipien, ystävän hahmossa. Henkilön josta tiedät että ilman et halua elää. Kaikki vanha on jo palanut tuhkaksi, joten mikään ei enää pidättele. Nyt on aika katsoa itseään peiliin ja luoda se elämä joka parhaiten saa täyttymyksensä.

Sitä miettii ja miettii. Voiko niin tehdä lapsilleen. Tärkeimmillensä. Mitä jos kaikki päättyy katastrofiin. Entä jos entä jos entä jos... Mutta ei auta. Sydän on jo tehnyt valintansa. Enää ei ole paluuta. Tai se paluu olisi sulkeutumista kaikelta siltä onnelta joka näyttää itsensä, joka on kädenojennuksen päässä.

Siellä se on, pilven takana. Odottaa että saa loistaa suurimmalla mahdollisella kirkkaudella. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrohan.